Marraskuu: Usva, valot ikkunoissa, täysikuu. Liukkaita teitä, kohmeisia sormia ja jalan alla rasahtelevia lehtiä.
Helmikuu: Puhtaat hanget, huurteiset oksat ja höyryävä kaakao. Lumessa raikastuneet matot ja ensilupaus kesästä.
Toukokuu: Muuttolinnut, kimalaiset, leskenlehdet. Jäistä vapautuva järvi ja ensimmäinen lämmin päivä. Sateen jälkeen vihertävä maisema.
Vuosi sitten keväällä aloin kirjoittaa ylös asioita, joista olen kiitollinen. Aiheita on kertynyt tähän mennessä yli 500. Kiitettävää löytyy, kun etsii pieniä hyviä asioita. Tämä pätee varmasti myös ihmisiin ja heidän piirteisiinsä (tämä puoli pitääkin ottaa erityishavainnoinnin kohteeksi hetimiten).
Huomaan nimittäin kiittäneeni eniten luonnosta. Nyt toukokuussa ei tarvitse kuin astua ulos ovesta ja on suoranaisessa Jumalan ihmeessä: Tuossahan oli vielä kuukausi sitten lumikasa, nyt ruoho jo vihertää. Kuka vapautti järven noin kauniisti välkehtimään auringonpaisteessa? Miten linnut voivatkaan laulaa niin ahneina elämälle? Voisi huokaista Psalmin sanoin: Mikä on ihminen, että sinä näin häntä muistat?
On hetkiä, päiviäkin, kun kiitettävää ei ole helppoa löytää. Eikä meidän tarvitse kiittää siksi, että Jumala jotenkin tarvitsisi kiitoksiamme. Uskon, että Sanassa meitä kehotetaan kiittämään ennen kaikkea siksi, että se tekee hyvää meille. Tiedekin on sen todistanut: kiitollinen elämänasenne lisää hyvinvointia.
Katso ympärillesi. Jokainen päivä on lahja Taivaalliselta Isältä.
Anna Lehtinen